Tokugawojen mökki...

...eli siis Meijo, Nagoyan linna, on puistoineen vaikuttava näyte 1600-luvun japanilaisesta ylimystö­arkki­teh­tuu­rista. Siitäkin huolimatta, että nykyiset rakennukset ovat toisen maailmansodan jälkeen jälleenrakennettuja. Sodan aikana amerikkalaiset pommittivat palatsin muun kaupungin mukana tuhannen päreiksi. Replikoiksikin niitä voisi ilkeämielisempi haukkua. Tosiasiahan kuitenkin on se, että nämäkin rakennukset on vuosisatojen saatossa rakennettu uudestaan useampaan kertaan. Milloin ne ovat tuhoutuneet sodissa, milloin tulipaloissa. Palatsi on ollut todellinen palovakuuttajan painajainen - tonneittain puuta ja paperia. Ieyasu Tokugawa rakennutti palatsin omaksi asumuksekseen ja hallintokeskuksekseen shogunaatin aikana. Perustusten ja muurien rakentamisessa tarvittujen kivenlohkareiden kuljettamiseen on pitänyt käyttää kyläkaupalla väkeä. Suurin kivipaasi on ollut miehen korkuinen ja kuutisen metriä pitkä.

 

Rakennusten ja porttien räystäät ja katonharjat on koristeltu upeilla koristeaiheilla. Siinä, missä savitiilikatot ovat olleet kohtalaisen yleisiä, palatsin katot on, vaurauden merkkinä, katettu kuparilevyillä. Nyt jo vihertäviksi hapettuneilla. Tiilikattoa jäljittelevä profiilipeltikatto ei siis ole mikään uusi keksintö. 

 

Linnan ja sen puiston yleisöalueiden kunnosta pidetään hyvää huolta. Jätteiden lajittelu ja kierrätys pelaa, niin kuin muuallakin kaupungissa, ja kunnossa­pitoporukat pörräävät jatkuvasti siistimässä, korjaamassa, rakentamassa ja asettelemassa, missä ikinä ylläpitoa tarvitaan.