Vihdoin matkalla! Eilinen lähtöpäivä (la 18.10.) oli sellaista hösäämistä, ettemme edes ehtineet kirjata lähtötunnelmia matkapäiväkirjaan. Kaikki oleellinen kuitenkin tuli mukaan ja naapuri-express suhautti meidät ajallaan Helsinki-Vantaalle. Mistä lie johtunut, että lähtömuodollisuudet kentällä tuntuivat sujuvan tavallista sutjakammin. Vasta lähtöportilla pääsimme maistelemaan normaalia menoa - ensiksi ilmoitettiin pahoitellen, että lentomme (AY0079 Helsinki-Nagoya) oli ylibookattu ja kyseltiin halukkaita rannalle jättäytyjiä. Sitten ruvettiin seistä nököttämään jonossa, kun boardareiden luvussa näytti tulevan jotain häikkää.
Koneeseen kuitenkin pääsimme ja saimme ihan "oman looshin", rinnakkaiset paikat oikeanpuoleisen ikkunaseinän parijonosta. Meikätuurilla tietenkin keskeltä siipeä... Harvinaista kyllä, boardaus alkoi ihan luvattuun aikaan ja konekin pääsi lähtemään aikataulussaan. Väsyneinä, mutta tyytyväisinä saatoimme huokaista ja todeta matkan alkaneen "ihan oikeasti". Finnairin uusissa isoissa Airbuseissa on mukavana piirteenä jokaisella oma viihdejärjestelmän videoruutu ja ohjainkapula, joilla voi matkan aikana viihdyttää itseään haluamallaan elokuvalla laajahkosta valikoimasta, musiikilla, peleillä tai millä nyt sitten sattuu keksimäänkään. Ihan bugiton ja lastentaudeista vapaa tuo systeemi ei kuitenkaan ole, sillä lennon aikana henkilökunta joutui käynnistelemään sitä kolmasti uudelleen erilaisten ongelmien vuoksi. Viimeisimmällä kerralla temppu tuotti ihasteltavaksi virheilmoituksia vilisevän Linuxin käynnistyssekvenssilistan. Joka tapauksessa, Kung Fu -panda, japanilainen samuraileffa ja Kingdom of Heaven maistuivat - kuten pakettiin sisältyneet kaksi ateriaakin.
Alkumatkaa juhlisti myös hehkeä, syksyinen auringonlasku. Oheinen kuva on otettu jossakin Kotkan edustalla, Suomenlahden yläpuolella, nokka kohti Pietaria.
Perillä Nagoyan Chubu CENTRAIR -lentokentällä olimme tänä aamuna hieman yhdeksän jälkeen, hyppysellisen aikataulusta etuajassa. Chubun kenttä itsessään on mielenkiintoinen tapaus. Iso lentokenttä on rakennettu keinotekoiselle saarelle keskelle merta kaupungin edustalle. Ensin vaikutti siltä, että rajamuodollisuuksiin saattaisi tärväytyä tovi poikineen, mutta väenpaljoudesta huolimatta homma eteni kuitenkin suht' juohevasti. Japanilaiset hallitsevat homman - asiat hoidetaan jämptisti, mutta ilman eräille muille valtioille ominaista kiusantekoa ja tarpeetonta pompottamista. Päinvastoin, muodollisuudet on pyritty tekemään mahdollisimman helpoiksi ja rajaviranomaiset ovat ystävällisen asiallisia. Matkatavaratkin tulivat heti ja tullista selvisimme vauhdilla läpi vain parilla peruskysymyksellä. Ja eikun lippuluukulle ostamaan kaksi ordinary-lippua seuraavaan Limited Express -junaan Chifun suuntaan. 10.30 lähtenyt juna pysähtyy mm. Nagoyan rautatieasemalla, joka muuten antaa aivan uudet mittasuhteet juna-asemalle oheispalveluineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti