Pitihän sen sitten tapahtua - kaikkien reissukommellusten pikkuveljen. Iski mikälie pöpö ja sai nielurisat tulehtumaan ja turpoamaan kastanjan kokoisiksi. Tänään sitten ensimmäistä kertaa reissuhistoriani aikana kävin tekemässä tuttavuutta paikalliskohteen terveydenhuoltopalvelujen kanssa.
Vaiva varsinaisesti alkoi jo Kiotossa, mutta eilisen ja tämän päivän aikana se äityi sen verran ilkeäksi pienine kuumeineen, että oli pakko lähteä kokeilemaan "korkeamman tason kommunikointia". Siis verrattuna tavanomaiseen ostoksilla käyntiin tai matkalippujen sumplimiseen.
Apu löytyi Tokyo Medical University Hospitalin, eli täkäläisen "HYKS:in", vastaanotolta. Siinä sitten minä onnettomalla japanillani ja Kirstin avustuksella laaditulla avainsanastolla, ja paikalliset yhtä onnettomalla englannillaan yritimme selvittää mikä on vaivana ja miten sitä hoidettaisiin.
Loppujen lopuksi kaikki sujui yllättävän kivuttomasti ja kävelimme vajaan tunnin kuluttua sisäänastumisestamme ulos pilleripaketti plakkarissa ja 13200 jeniä köyhempinä. Varsinaisen hevoskuurin taisi lekurityttö määrätä: kahden päivän aikana pitää popsia viittä eri pilleriä kolmasti päivässä. Ja ei, joukossa ei ollut niitä pieniä sinisiä... Satsi koostuu yhdestä antibiootista, parista tulehduskipulääkkeestä, turvotusta vähentävästä aineesta ja jonkinlaisesta suojalääkkeestä.
Särky tuntuu nyt jo hiukan helpottavan. Katsotaan, mitkä ovat tunnelmat torstaiaamuna...
Yamanaka-ko:n ja Fuji-vuoren piipahduksesta juttua hiukan myöhemmin kuvien kera.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti