Matka Yamanaka-järvelle Fuji-sania ihailemaan

Sunnuntaina 26.10. lähdimme Kiotosta Shinkansenilla kohti Fuji-vuorta eli Fuji-sania eli Fujiyamaa.

Nämä junat tarjoavat muuten todellisen vaihtoehdon lentämiselle: matkanteko sujuu nopeasti ja tasaisesti, mutta tilaa on enemmän, matkustaminen on suhteellisen edullista ja lentämiseen liittyvät ylimääräiset kiusat puuttuvat.

Olimme henkisesti varautuneet haastaviin vaihtoihin ja jopa juna-asemilla eksymiseen, mutta opasteet olivatkin hämmästyttävän selkeitä ja lähes aina kanjien (tai kana-merkkien) lisäksi myös latinalaisin kirjaimin.


Mishimassa vaihdoimme ensin Numazuun menevään paikallisjunaan, ja sen jälkeen Gotemban junaan. Gotembasta matka jatkui bussilla Yamanaka-ko:n kylään ja sieltä edelleen taksilla majapaikkaamme: Fujinamiso-nimiseen minshukuun eli majataloon.






Majapaikkamme sijaitsi Hiranon kylässä Yamanaka-ko-järven itärannalla niin, että parvekkeeltamme aukesi näkymä suoraan järven yli Fuji-vuorelle. Huoneen sisustus oli niukka: kaappi vuodevaatteille, hylly tavaroille, televisio ja lämmittimellä varustettu matala pöytä.

Kengät luonnollisesti riisuttiin jo talon ulko-ovella, johon ne jätettiin hyllyyn. Talon sisällä liikuttiin tohveleissa, jotka jätettiin oman huoneen ovelle. Huoneen lattia-alasta suurin osa oli perinteistä riisinolkitatamia. Illalla tatamille levitettiin patjat ja sijattiin peti.

Saimme illalla pilviverhosta huolimatta muutamia kuvia Fuji-vuoresta, mutta erityisen hyviä kuvia syntyi aamulla auringonnousun aikaan. Kuten lämpimien maiden vuoristoissa on tyypillistä, huiput näkyvät parhaiten aamuisin, mutta laaksoista nousevan kosteuden myötä ne peittyvät päivällä pilviverhon taakse.

Isäntämme esitteli meille vielä aamupäivällä Hiranon kylän nähtävyyksiä ja kertoi sikäläisistä tavoista ja historiasta.

Yamanaka-ko:lta matkasimme Tokioon bussilla: Keio-Expressillä. Näimme hienoja maisemia, vuoristoa ja jokia sekä alkavaa ruskaa. Bussimatkan lopussa tiedostimme tulleemme todelliseen suurkaupunkiin: matkan viimeiset 50 minuuttia bussi kulki Tokion kaupungin alueella moottoritietä päätyen, ei suinkaan Tokion asemalle, vaan "keskustan" läntisellä laidalla olevaan Shinjukuun.

Olimme aika ylpeitä siitä, miten hyvin onnistuimme suunnistamaan Shinjukun asemalla ensin Yamanote-linjan laitureille ja sieltä edelleen junalla Uenon asemalle. Matkalaukkujen kantaminen portaikossa ei tosin ollut erityisen herkkua. Onneksi aika pian keksimme, että junissa kerrotaan, missä ovat seuraavan aseman hissit ja rullaportaat! Ehkäpä VR voisi ottaa täältä oppia matkustajille suunnatusta tiedottamisesta?

Hotellin löytyminen vaati käynnin Uenon aseman turisti-infossa, mutta kartan avulla se löytyikin helposti aivan aseman vierestä.

Parin päivän matka Yamanaka-ko:lle oli hieno elämys niin maisemien puolesta kuin mahdollisuutena kokea asumista perinteiseen japanilaiseen tapaan. Hieman elämyksistä nauttimista kuitenkin häiritsi Jarin paheneva kurkkukipu, jota eivät enää Burana C ja Strepsilssit pitäneet aisoissa.

Jarin kurkku oli jo siinä määrin tulehtunut ja kuumekin vaivasi, että ajatus lääkärissä käynnistä nousi esiin.