
Kuten jo aikaisemmin tulikin kerrottua, maanantai (27.10.) kului Tokioon saapumisen ja hotellille asettumisen lisäksi paikallisen lääkintähenkilöstön kiusaamisen ja sairastamisen merkeissä.
Lääkäri osoittautui nuoresta iästään huolimatta varsin päteväksi ja totisesti tiesi, mitä teki ja millaiset tropit määräsi. Kahden pillerikierroksen jälkeen koko kurkkukivusta ja tulehduksesta oli enää aavistus jäljellä, ja nyt tätä kirjoittaessani kuurin loputtua tuntuu, että koko tulehdusepisodi oli pelkkää ilkeää unta.
Halpaa täällä sairastaminen ei ole, mutta hoito on hyvää - jopa ventovieraalle "
gaijinille".
Tiistaiaamupäivä ja suuri osa iltapäivästä kuluivat lähinnä nukkuessa ja toipuessa. Ensimmäiset kosketukset uuteen ympäristöön kävimme ottamassa illemmalla suunnistamalla keskustassa olevalle
Tokyo Towerille, Eiffel-tornia muistuttavalle näköala- ja tv-tornille.

333-metrinen Tokyo Tower on otettu käyttöön vuonna 1958 ja on edelleenkin maailman korkein itsekantava terästorni.
Tornin päänäköalatasanne on 150 metrin korkeudessa ja ylempi näköalatasanne 250 metrissä. Päätasanteen alla on vielä kolmas kerros (145 m), jossa näköalaikkunoiden lisäksi on kahvila.

Ylhäältä jo pimenneessä illassa miljoonine valoineen loistavaa kaupunkia katsellessamme meille toden teolla valkeni, mitä tarkoittaa todellinen suurkaupunki. Tokio ei enää ole mikään nuhjuinen metropoli, vaan mittakaavaltaan täysin käsittämättömän kokoinen megapoli.

Siinä, missä perinteisissä suurkaupungeissa on hyvin rajallisen kokoinen ydinkeskusta pilvenpiirtäjineen ja isoine kerrostaloineen, joiden ympärillä levittäytyy matalien rötisköjen pelto, Tokiossa pilvenpiirtäjiä jatkuu joka suuntaan niin kauas kuin silmä vain kantaa - ja paljon kauemmaksikin.

Tuota betoni-, teräs- ja lasitornien erämaata lukemattomine mainosvaloineen ja punaisina vilkkuvine lentovaloineen katsoessa ei ole enää ollenkaan vaikea kuvitella, mistä
Ridley Scott sai visionsa "
Blade Runnerin" futuristisesta kaupunkimaisemasta tai muutamat muut tieteiselokuvien sorvaajat omat miljööideansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti